Hankimme blogiin uuden salasanan unohtuneen tilanne, joten nyt voi tehdä pienen tilannepäivityksen puolentoista vuoden ajalta .

Viimeksi on kirjoiteltu paljon Tarun pennuista. Nyt on osoittautunut, että pentueessa meni ikävän paljon pieleen . Omat mahdolliset kasvatushaaveet millään koiralla onkin haudattu aikoja sitten, sillä erityisesti omistajille aiheutunut suru on mitä kamalinta.

Soilen Loru on kasvanut ihanaksi koiraksi, josta on Soilen mukaan valtavan paljon iloa! Se on aina aivan loistava kuulla. Lorusta on tulossa taitava agilitykoira: reipas, keskittymiskykyinen ja lahjakas hyppääjä. Kisadebyytti on jo tehty parilla kieltovirheellä mutta kohta saadaan varmasti jo tuloksiakin. Tokosta samoin . Lorulla on A-lonkat ja 0-kyynärpäät.

Päivin Vinski on vapaalla villi ja vapaa  mutta töissä, varsinkin tottiksessa nuorella pojalla on vähän keskittymisvaikeuksia. Jäljellä se on hyvä. Helpolla Päivi ei sen kanssa pääse, mutta toivomme kovasti, että Vinskistä on paljon iloa! Vinskillä on A-lonkat ja 0-kyynärpäät, mutta valitettavasti sillä on pieniä epämääräisiä ongelmia ilmeisesti selän kanssa.

Oulun pennusta en ole kuullut mitään. Ymmärtääkseni se on terve. Luustoa ei ole tutkittu.

Raskainta on ollut Bennon kohtalo. Sillä oli välikuvien mukaan voimakkaasti löysät lonkat, mutta muuten sen lopettamiseen johtaneet terveysongelmat ovat laajasta selvittelystä huolimatta mysteeri. Emme tiedä onko kyseinen ongelma perinnöllinen ja jos, tuleeko se isän (Eyespy Othello), äidin vai molempien puolelta tai onko se synnytyksessä syntynyt tai mahdollisesti kantoaikainen. Omistajan kirjoittama teksti kertokoon lisää.

Valitettavasti myös Nastalla on voimakkaita oireita, ei yhtä paljon eikä aivan samanlaisia kuin Bennolla oli, mutta varmaankin niillä on jollain tavalla sama tausta. Nasta pystyy elämään kuitenkin iloista kotikoiran elämää, mutta tietenkin tilanne on kaikille valtava pettymys . Nastalla on A-lonkat ja 0-kyynärpäät.

Oma elämämme on kaikesta huolimatta vyörynyt eteenpäin. Itse asiassa olemme saaneet kamalan paljon .

Jos silti ikävät ensin uutiset eli jouduimme luopumaan Myytistä kesällä 2011 . Se oireili muutaman kuukauden pahenevasti nenäänsä ja söi antibioottikuureja, kortisonia, tähystettiin jne mutta ei parantunut. Se päästettiin lepoon Kosmon luo ja avauksessa vahvistui, että nenäontelon pahanlaatuisesta kasvaimesta oli kyse.

Marraskuussa 2010 meille syntyi vauva (hän oli ajankohtainen jo pentuprojektin ohessa – jotenka hänestä tuli Hertta).

(Kuvassa 6 vk vanhana)

Odotusaika meni hirveän hyvin, joten pääsin treenailemaan agilityakin ihan viimeisiin päiviin asti ja taas varsin pian synnytyksen jälkeen. Kisaaminen ei silti ole ollut erityisen tuloksekasta . Kolmosluokkaan on kuitenkin noustu ja sieltä on joitakin sertejäkin. Myös tokossa Tosi valioitui tammikuussa.

("Tosi kaunis" tässä Veli-Pekka Soinin kuvassa...)

Tarukaan ei tainnut olla valio vielä viime päivitysten aikaan, joten raportoidaan, että siitä tuli tva syyskuussa 2010 (ja olikohan se agilityn hyppyvaliokaan? Nykyään joka tapauksessa on). Kumpainenkaan ei kisannut valioitumisensa jälkeen, kunnes teimme lomailu- ja kisailureissun Ruotsiin. Siellä molemmat osallistuivat tokoon ja tulivat Ruotsin tokovalioiksi. Kävimme myös agilitykisoissa, ja Taru sai Ruotsin agilityvalion arvon ja Tosikin hyppysertin. Muuten Tarunkaan agility ei ole sujunut ollenkaan, esim. kesän arvokisat menivät ihan pieleen. Suunnilleen aina nollan tehdessään se on voittanut, mutta vähän varmuutta voisi olla, kiitos. Toki, kun viime päivityksestä on niin kauan aikaa, voi vielä ratsastaa sillä että Taru oli kesällä 2010 mukana Suomen European Open -agilityjoukkueessa Tsekeissä ja teki siellä pari mahtavaa rataa, mm. huonoissa oloissa käydyn finaaliin vieneen nollan ja joukkuekisan Suomen nopeimman nollan.

Tosi kävi muutama viikko sitten myös tokon piirinmestaruuksissa ja voitti . Eli aika paljonhan tuloksia on tullut tällä välin! Tarulle S TVA (ja ne FI AVA-h ja FI TVA viime syksynä) ja Tosille FI & S TVA, 2 agisertiä ja 1 hyppyserti, hoppcert Ruotsista ja tokon piirinmestaruus. Äitiysloma rules (vaikka tein pikkuisen hommiakin)!

Juuri nyt kuuluu sellaista, että olen palannut töihin ja Samu on Hertan kanssa kotona vuoden loppuun. Lajeista olen innostunein tokosta. Tarun agility ”pitäisi” saada sujumaan nyt kun sillä on vielä joitakin aktiivivuosia jäljellä, mutta saa nähdä tuoko talvitreenaus (ja onko sitä!) tulosta. Tosin agin suhteen olen juuri nyt menettänyt toivoni .

Seuraava päivitys taas vuoden-parin sisään!

Because our blog has some (let’s say three ) non-Finnish readers, it’s time to write something in English. Well, as you can see, there haven’t been updates in any languages lately!

I had big plans to train obedience with Taru but have been much too lazy for that. Instead, Taru is doing agility in “normal amount” and has competed once. She ran two courses and got disq. from one and clean from the other. Here you can see videos: first & second (the first has a commentary by a Finnish skier explaining his bad competence performance, which makes the video even funnier for those with Finnish skills). Next, in less than two weeks already, Taru competes in Finnish Champs.

Tosi has done agility (not so much training because we have competed quite much now) and obedience (not so much training because agility has taken my energy ). We competed in ob. class 2. a couple of weeks ago. I had really trained too little and tried to finish new stuff in too hurry, so I wasn’t happy with the trial. Actually even the judge didn’t become our fan this time. In any case, Tosi got enough points for the first prize (170,5 p, 1^st place) so now we try to train further, learn new things and fix small details. The aim is to take class 3 this season but let’s see how it goes with all schedules that have to be matched together.

Tosi’s agility has gone up and down. Right now I can see the light but in a next moment the feeling can be quite the opposite . I try to find time to take small training sessions more often and compete again towards the end of the summer, but again, let’s see the schedules. Anyway, we have managed to run one nice winning course which you can see here.

Some agilityphotos from the beginning of May:

(c) Kati Kuuttila

(c) Kati Kuuttila

Five-meter-string, as she has been called, jumping

(c) Kati Kuuttila

(c) Kati Kuuttila

But WHERE is she jumping? (Well, there is an obstacle in the left corner)

(c) Kati Kuuttila

(c) Kati Kuuttila

Ops, knocked a bar!

(c) Kati Kuuttila

(c) Kati Kuuttila

How small she looks!

(c) Kati Kuuttila

(c) Kati Kuuttila

Hertta = Tronic Otardina = Loru lähti Soilelle ja Pekalle Lempäälään. Tämä lellikkimme ei objektiivisesti ehkä mitään lahjakkuuskäyriä ylittäisi, mutta se vain oli niin mainio pentu ja sille olisi totisesti ollut ottajia. Olemme iloisia, että lopulta se päätyi Soilelle, joka on tuntenut Tarun pennusta asti ja ymmärtänyt aina arvostaa sen luonteenlaatua . Lorulla on kaverinaan kolme narttua: x-rotuinen ja kaksi bordercollieta. Isompana pentu pyrkii täyttämään suuria agilitytoiveita ja tekee tietysti muutakin, mm. tokoa ja canicrossia.

Akka = Tronic Onette = Nasta sai myös ihanan kodin. Se menee Sarille ja Mikalle Lapualle. Sillä on kaverinaan metsästyskoiria: suomenajokoiria, amerikankettukoiria ja kettuterriereitä, joista territ myös agilitaavat. Nastakin on agilitytoivo, ja kyllä kaverit varmaan houkuttelevat Sarin ja Nastan muuallekin, paimenen kanssa kun voi aueta ihan uusi maailma .

Anssi = Tronic Ottar = Vinski , lempipojumme hurmasi lopulta Päivin ja muutti Espoon metsiin. Päivi on pitkän linjan bordercollieharrastaja, jolla on tällä hetkellä 12-, 8- ja 6-vuotiaat bortsut. Vinski on Päivin uusi jälkikoira, ja tokoonkin tähdätään.

Pasi = Tronic Otard = (luultavasti) Retro matkustaa kauimmas, Ouluun Otolle. Pentueen isähän on myös Oulun Otto, joka omistajineen on luvannut katsoa poikansa perään . Pennulla on kaverina nuori lunnikoira. Retrolle suunnitellaan agilityuraa, ja se tutustuu myös mm. tokoiluun, paimennukseen ja canicrossiin.

Jokeri = Tronic Okerben = Benno pääsee Saaralle Keravalle. Sillä on kaverina koiria (bordercollie ja collie), kissoja ja kaneja. Benno saa siis laajemman maailmankuvan kuin äitinsä! Benno testailee ainakin agilityä, tokoa ja jälkeä ja kulkee kesäisin mukana ”metsätöissä”. Myös Benno pääsee canicrossaamaan isompana – näistä saisi siis jo joukkueen!

Uskomme ja toivomme, että pentujen omistajat pitävät yhteyttä ja kuulemme näistä paljon! Nyt vain hyvää elämänalkua kaikille!

While Taru and the puppies were (and still are) at the breeder, we travelled to Vöyri where it happened to be both obedience and agility competitions that fit to our schedules. Tosi debuted in both sports. First we tried obedience. It went well and felt pretty easy! We had some problems in heelwork: one basic position was very slow and she leant on me, which made the heeling instable (a problem we have to take on now). Otherwise we only got 10s and the judge liked Tosi a much . She got 195 points and won the class.

Next day was an agility day. We hadn’t trained so much lately and the organizers didn’t have warm-up obstacles. So the first course was an awful mess! She ran by many hurdles, dropped a couple of bars and we didn’t have any kind of shared rhythm there… Contacts and weaves were good, luckily. The second course was easier and I understood better what I should try to do. Still, Tosi ran by a hurdle and into a tunnel before I had realized anything. She had such long jumps that she actually should have taken those two jumps as in-out. After that she came under one hurdle and then dropped it, but otherwise I think this was a good performance . We have trained more now and hope (but sometimes doubt!) to attain some solidity. In any case, it is so sweet to have a competence dog now, this is something I have been waiting for so long! I do remember those bitter, hungry moments on ringsides, just watching and feeling me an outsider (so now sympathizing with you, Samu). Dear Myytti took me seriously and even successfully into this sport, so it would have been hard to give up. But now I have Tosi, such a beautiful rat with endless energy, the best in the world! We’re gonna enjoy the trip!

By the way, Tosi was first measured as medium but then it came out that the judge had had her measure stick upside down! Tosi was a large dog anyway, at least 45 cm or little more, quite tiny anyway.

Participation forms to new ag & ob trials are sent and there is much to do before!

Tässä ihan muutama kuva viisiviikkoisista. Nythän pennut ovat jo yli 7 vk ja kaksi jo uusissa kodeissaan. Upeita 6-viikkoiskuvia voi katsoa täältä ja 7-viikkoiskuvia täältä.

Hertta pääsi sänkyyn...

Pasi leikkii suositulla pehmopallolla

Jokerin piti poseerata, mutta...

Akka tutustuu agilityyn teoriassa.

Pojat painivat (taustalla oleva pora ei ollut tuolla "valvomatta"!)

Jee, vapauteen!

Nyt on muutettu Mäntsälään. Tosi ja Pasi. Pennut ehtivät kokea kunnon lumetkin!

Herttinen

Akka

Puppies are now 6,5 weeks old and had a vet control and micro chipping yesterday. Pirjo had quite a job in taking the puppies to the clinic alone, four puppies shared to two boxes and one in the lap, and waiting quite long because there was an emergency case at the clinic.

Puppies were just perfect! Eyes were all right, no remarks! So were hearts, general condition etc. Only Jokeri has not his other testicle in place yet.

Photos are still pending… I feel I haven’t got any good pictures, so haven’t found the energy to upload them… Other news will follow at the end of the week, I hope!

Huomenna vien (joo, yksin, kaikki kahdeksan, vaikka kaksi ei toki jää) huomenna pennut, äipän, isotädin ja ”siskon” ja kasan kamoja Pirjolle Mäntsälään. Pennut ja Taru siis asustavat siellä vähintään parisen viikkoa kunnes lähtevät kukin tahoilleen.

Tässä viimeisen viikon aikana pentuihin on todella tullut eloa ja menoa. Ollaan erityisesti ulkoiltu. Tarpeitakin on tehty ahkerasti ulos (mutta ahkerasti kyllä myös muualle!). Varmasti kymmenisen kertaa päivässä on piipahdettu pihalla. Vierailijoiden käsiä ja silmiä on käytetty mieluusti apuna ulkoilutuksessa. Eka autoilu tehtiin myös (enempää ei olla ehditty töiden ja vierailujen ja kaiken muun pentupuuhastelun takia). Käytiin matonpesurannalla vähän irrottelemassa ja myös syötiin ulkona .

Tässä havaintojamme pennuista viiden viikon ikään mennessä (huomiot eivät tarkoita, että pennut olisivat tällaisia aikuisina tai edes parin viikon päästä luovutusiässä. Pennut kehittyvät nyt niin nopeasti, että muutoksia tulee päivittäin).

Hertta, meidän pikku Hertta. No, okei, ”pikku”. Rohkea, vilkas, taistelutahtoinen, ”varhaiskypsä”. Ääniharjoittelua Herttakin vielä tarvitsee. Todella sääli päästää tätä narttua käsistään…

Akka. Luultavasti jonkin verran terävyyttä, mutta toki alakynteen joutessaan pitääkin antaa kuulua. Oli alkuun muita selvästi varovaisempi liikkumaan, mutta nyt eroa ei enää huomaa. Luultavasti tarvitsee silti totuttelua uusilla alustoilla, mutta vastaa harjoitteluun hyvin. Ahne. Leikkisä ja ihmisrakas tämäkin.

Anssi. Pojista vilkkain. Rohkea, taistelutahtoinen, liikkuvainen ja sähäkkä, ehkä poikien pomo.

Jokeri. Hyväntuulinen ilopilleri! Mutkaton ja reipas, ei vaikuta ollenkaan dominoivalta eikä terävältä.

Pasi. Harkitsevaisin, kontaktihakuinen, killittää pää kallellaan ylisöpöillä silmillään katsellen. Kuitenkin reipas liikkumaan.

Meillä on ollut hirmu hyvää tuuria projektin kanssa tähän asti, kun terveyden ja kaiken suhteen on mennyt hyvin sekä Tarulla että pennuilla – siitä pitää muistaa olla kiitollinen! Nyt on tietysti kovin sääli päästää pennut ja Taru eteenpäin, kun juuri alkaa tapahtua ja haluaisi seurata, miten kukin pentu kehittyy ja että tuo pentu saa kokea tuota ja tuon kanssa huomioidaan tuo ja tuolle taas… Pennut menevät kuitenkin kokemaan kivoja ja tärkeitä uusia asioita, ja parin viikon kuluttua vielä enemmän uusissa kodeissaan! Pennut saanevat Pirjolla erityisesti äänitotutusta, sillä kyllä, meillä on yleensä näin hiljaista . Itse yritämme ottaa parin viikon jakson ainoastaan kahden koiran kanssa loman kannalta (ja jopa ilman koiria on lomaa luvassa). Jaksolla keskitymme tietysti myös Tosiin! Ja Tarua ja pentusiakin käymme katsomassa.

Taru on tehnyt jo kauan suht normaaleja lenkkejä (tokoa kävimme kentällä kokeilemassa kerran – vähän on haukku ruosteessa ja kummasti vanhat virheetkään eivät ole kadonneet mihinkään!) ja jumppaillut itseään kuntoon. Toivottavasti sen palautuminen jatkuu hyvin! Jumppaohjeet taidamme kyllä laittaa äipän mukaan . Tavoite kun on saada Taru mahdollisimman nopeasti ensin täyteen tokokuntoon, sitten agitreenikuntoon ja sitten agikisakuntoon, sillä vaikka äipän elämässä ei ole paljon pentujen ulkopuolista tapahtunut, maailma sen ulkopuolella jatkaa menoaan. Tarzehan on mm. valittu Suomen European Open-joukkueeseen Tsekkeihin heinäkuussa (niin ja YlöKKin vuoden maxiagilitykoiraksi, mutta se ei edellytä valmistautumista! Tokokoirana se oli toka – meil oli vaan neljä kisaa kun viiden pisteet ois laskettu ). Agikisataukonsa Taru taitaa päättää vasta SM-kisoissa kesäkuussa. Eipä nyt ihan paras mahdollinen valmistautuminen kauteen, mutta joskus kai niiden uranaistenkin on lapsensa tehtävä!

Viimeiset meillä otetut kuvat lisäillään kun keritään .