Huomenna vien (joo, yksin, kaikki kahdeksan, vaikka kaksi ei toki jää) huomenna pennut, äipän, isotädin ja ”siskon” ja kasan kamoja Pirjolle Mäntsälään. Pennut ja Taru siis asustavat siellä vähintään parisen viikkoa kunnes lähtevät kukin tahoilleen.

Tässä viimeisen viikon aikana pentuihin on todella tullut eloa ja menoa. Ollaan erityisesti ulkoiltu. Tarpeitakin on tehty ahkerasti ulos (mutta ahkerasti kyllä myös muualle!). Varmasti kymmenisen kertaa päivässä on piipahdettu pihalla. Vierailijoiden käsiä ja silmiä on käytetty mieluusti apuna ulkoilutuksessa. Eka autoilu tehtiin myös (enempää ei olla ehditty töiden ja vierailujen ja kaiken muun pentupuuhastelun takia). Käytiin matonpesurannalla vähän irrottelemassa ja myös syötiin ulkona .

Tässä havaintojamme pennuista viiden viikon ikään mennessä (huomiot eivät tarkoita, että pennut olisivat tällaisia aikuisina tai edes parin viikon päästä luovutusiässä. Pennut kehittyvät nyt niin nopeasti, että muutoksia tulee päivittäin).

Hertta, meidän pikku Hertta. No, okei, ”pikku”. Rohkea, vilkas, taistelutahtoinen, ”varhaiskypsä”. Ääniharjoittelua Herttakin vielä tarvitsee. Todella sääli päästää tätä narttua käsistään…

Akka. Luultavasti jonkin verran terävyyttä, mutta toki alakynteen joutessaan pitääkin antaa kuulua. Oli alkuun muita selvästi varovaisempi liikkumaan, mutta nyt eroa ei enää huomaa. Luultavasti tarvitsee silti totuttelua uusilla alustoilla, mutta vastaa harjoitteluun hyvin. Ahne. Leikkisä ja ihmisrakas tämäkin.

Anssi. Pojista vilkkain. Rohkea, taistelutahtoinen, liikkuvainen ja sähäkkä, ehkä poikien pomo.

Jokeri. Hyväntuulinen ilopilleri! Mutkaton ja reipas, ei vaikuta ollenkaan dominoivalta eikä terävältä.

Pasi. Harkitsevaisin, kontaktihakuinen, killittää pää kallellaan ylisöpöillä silmillään katsellen. Kuitenkin reipas liikkumaan.

Meillä on ollut hirmu hyvää tuuria projektin kanssa tähän asti, kun terveyden ja kaiken suhteen on mennyt hyvin sekä Tarulla että pennuilla – siitä pitää muistaa olla kiitollinen! Nyt on tietysti kovin sääli päästää pennut ja Taru eteenpäin, kun juuri alkaa tapahtua ja haluaisi seurata, miten kukin pentu kehittyy ja että tuo pentu saa kokea tuota ja tuon kanssa huomioidaan tuo ja tuolle taas… Pennut menevät kuitenkin kokemaan kivoja ja tärkeitä uusia asioita, ja parin viikon kuluttua vielä enemmän uusissa kodeissaan! Pennut saanevat Pirjolla erityisesti äänitotutusta, sillä kyllä, meillä on yleensä näin hiljaista . Itse yritämme ottaa parin viikon jakson ainoastaan kahden koiran kanssa loman kannalta (ja jopa ilman koiria on lomaa luvassa). Jaksolla keskitymme tietysti myös Tosiin! Ja Tarua ja pentusiakin käymme katsomassa.

Taru on tehnyt jo kauan suht normaaleja lenkkejä (tokoa kävimme kentällä kokeilemassa kerran – vähän on haukku ruosteessa ja kummasti vanhat virheetkään eivät ole kadonneet mihinkään!) ja jumppaillut itseään kuntoon. Toivottavasti sen palautuminen jatkuu hyvin! Jumppaohjeet taidamme kyllä laittaa äipän mukaan . Tavoite kun on saada Taru mahdollisimman nopeasti ensin täyteen tokokuntoon, sitten agitreenikuntoon ja sitten agikisakuntoon, sillä vaikka äipän elämässä ei ole paljon pentujen ulkopuolista tapahtunut, maailma sen ulkopuolella jatkaa menoaan. Tarzehan on mm. valittu Suomen European Open-joukkueeseen Tsekkeihin heinäkuussa (niin ja YlöKKin vuoden maxiagilitykoiraksi, mutta se ei edellytä valmistautumista! Tokokoirana se oli toka – meil oli vaan neljä kisaa kun viiden pisteet ois laskettu ). Agikisataukonsa Taru taitaa päättää vasta SM-kisoissa kesäkuussa. Eipä nyt ihan paras mahdollinen valmistautuminen kauteen, mutta joskus kai niiden uranaistenkin on lapsensa tehtävä!

Viimeiset meillä otetut kuvat lisäillään kun keritään .